”Huja-ainesta on sukunimessä Hujanen ja siihen pohjaavissa talon- ja kylännimissä Itä-Suomessa sekä asutusnimissä mm. Ruskolla, Maskussa, Nurmijärvellä ja Heinolassa.

Ruskon Hujalan kylä on merkitty Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan jo v. 1450.

Historiantutkija on rinnastanut Vanajan Kodialan kylän Hudialan ja Nurmijärven Hujan. Karjalassa nimi on ollut yleensä nen-loppuinen jo 1500-luvulla.

Savossa muoto Hujanen on säilynyt Kuopiossa, Rautalammilla ja Vesannolla. O.A. Kallion mukaan Hujaset olivat 1800-luvun lopulla Savon suursukuja.

Vanhimmat tiedot Savosta ovat Suomenniemeltä, missä nykyäänkin on Hujalan kylä sekä sukunimen Hujala keskus, josta nimi on levinnyt naapuripitäjiin. Vanhoja eteläsavolaisia merkintöjä: Suomenniemellä 1556 Johan Huija ja Lauri Huijanen…

Henkilönimen pohjaksi sopii hyvin sana huja, huju, sillä sen merkitys on ’arvostelukyky, ymmärrys, äly’ sekä ’huisku, hutja, vihta’.

Savoon Hujasen olisivat vieneet keskiajalla lännestä lähteneet siirtolaiset.”

Lähde: Sukunimet (Mikkonen ja Paikkala 2000; Otava)